Arvoituksellisia muunnelmia

Arvoituksellisia muunnelmia

« Palaa esityslistaan

Mitä

Eric Emmanuel Schmittin jo klassikoksi muodostunut vangitseva näytelmäteksti.
 
Vastahakoinen nobelkirjailija kohtaa sinnikkään toimittajan ja menneisyyden salaisuudet alkavat paljastua yllättävällä tavalla. Itsetietoinen nobelisti ja pelokas toimittaja ovat päältä katsoen epätasa-arvoinen pari, mutta illan edetessä käy ilmi, että molemmat ovat rakastaneet samaa naista. Miesten käsitykset valheesta, totuudesta, rakkaudesta ja kuolemasta törmäävät, ja salaperäinen nainen yhdistää ja erottaa heidät.
Mitä ja millaista rakkaus on? Mitä me rakastamme, kun sanomme rakastavamme toista ihmistä? Miehet iskevät tarinaa rakkaudesta, ja yllättävät käänteet seuraavat toistaan.
 
Kahden huikean näyttelijän ilotulitus kutsuu katsojan matkalle ihmisenä olemisen ytimeen. Kuka sinä olisit, jos sinulla ei olisi ketään?
 
"Mysteerissä on kauneinta juuri sen sisältämä salaisuus, ei totuus jonka se kätkee." Abel Znorko
 
Rooleissa: Heikki Kinnunen ja Ilkka Heiskanen
Käsikirjoitus: Eric Emmanuel Schmitt
Suomennos: Leo Kontula
Ohjaus: Sakari Kirjavainen
Lavastussuunnittelu: Juha Mäkipää
Pukusuunnittelu: Elina Kolehmainen
Valosuunnittelija: Petteri Unkila
Äänisuunnittelija: Janne Auvinen


Yhteistyössä mukana: Helsingin Kaupunginteatteri, Hämeenlinnan Teatteri, Kuopion kaupunginteatteri, Logomo-teatteri ja Riihimäen Teatteri.
 

Näytelmästä sanottua:
- Arvoituksellisia muunnelmia kantaa tarinana loistavasti ja tarjoaa ajattelunaihetta elämämme valinnoista. Toisaalta se on viihdyttävän nokkelaa verbaalista ilotulitusta, joka kirvoitti yleisön nauramaan ääneen useita kertoja. Suosittelen näytelmää etenkin aikuisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita rakkaudesta ja sen eri ilmenemismuodoista sekä innostuvat arvoituksista! / 31.8.2017 Kirsin Book Club -blogi

Arvoituksellisia muunnelmia on kahden ihmisen mittelö. Lavavelhot kokeneemmasta päästä, Heikki Kinnunen ja Ilkka Heiskanen, antautuvat osaansa hyvin. Keskeytymätöntä lavalla oloa – kaksi tuntia kaikkiaan – ei voine pitää kevythommana, ja vaikka tekstiäkin piisaa ylen määrin, herpaantumista tai kompastelua ei kummastakaan havaitse. / 3.9.2017 Kansan Uutiset

Kommentoi Facebookissa