Blogi

Hämeenlinnan Teatterin pukusuunnittelija Anne Laatikainen on tehnyt visiitin lavastamisen maailmaan. Hänen kaksi ensimmäistä lavastustaan ovat saaneet ensi-iltansa vuonna 2022. Tässä blogissa hän vastailee lavastamista ja puvustamista koskeviin kysymyksiin.

Miksi lähdit tekemään lavastussuunnitelmia?

Halusin laajentaa osaamistani ja kohdata uusia haasteita. Minua on pitkään kiinnostanut visuaalisen kokonaisuuden luominen. Olen tehnyt pukusuunnittelijan töitä yli 20 vuotta, joten lavastaminen tuo kaipaamaani vaihtelua pukujen kanssa hääräämiseen. Minulla on pohjalla sisustusalan koulutus ja kokemusta sisustussuunnittelusta. Olen myös innokas remontoija ja huonekalujen entraaja, vapaa-aikani onkin hurahtanut noissa puuhissa parin vuosikymmenen ajan. Edellä mainituista taidoista on apua lavasteiden rakenteiden ja pintakäsittelyjen ymmärtämisessä. Lisäksi opiskelin Aalto-yliopistossa lavastusta, ja sieltä sain valmiuksia mm. 3D-ohjelmien käyttöön sekä työkuvien piirtämiseen.

 

Miten lavastussuunnittelu eroaa pukusuunnittelusta?

Lavastus- ja pukusuunnitteluprosessit ovat keskenään hyvinkin erilaiset, vaikka kumpikin palvelee samaa päämäärää eli näytelmää. Käsikirjoitusta tulkitaan eri näkökulmista: lavastusta suunnitellessa hahmotetaan tilaa, kulkujen suuntia, lavastusrakenteiden käytettävyyttä, valojen ja projisointien osuutta visuaalisen ilmeen luomisessa jne. Pukusuunnittelun keskiössä ovat näytelmän henkilöt, heitä näyttelevät näyttelijät, pukuvaihtojen asettamat rajoitteet/mahdollisuudet ja se, mihin aikakauteen näytelmä sijoittuu.

Lavastussuunnitelman pitää olla valmis aiemmin kuin pukusuunnitelmien, mikä johtuu lavastamon aikatauluista ja siitä, että näyttelijöiden on hyvä päästä harjoittelemaan lavasteisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Myös valo- ja äänisuunnittelijat tarvitsevat lavasteet päästäkseen käsiksi omaan työhönsä. Puvustuksen valmistuksen kiihkein vaihe on kulloisenkin näytelmän harjoitusperiodin aikaan, jolloin näyttelijät ovat helposti saatavilla pukusovituksiin.

Lavastuksessa käytettävät värit ja tyylisuunta vaikuttavat pukusuunnittelijan valintoihin, yleensä lavastaja ja pukusuunnittelija kuitenkin hakevat yhdessä näytelmän visuaalista ilmettä. Ohjaajan näkemykset ja mielipiteet suunnitteluvaiheessa ovat tietenkin avainasemassa.

Lavastuksen elementit ovat mielestäni selkeitä ja pysyviä, kun taas puvustuksessa on paljon pieniä liikkuvia osia. Varsinaisen rooliasun lisäksi on kenkiä, sukkia, hattuja, alusvaatteita, laukkuja, koruja yms. Puvustaminen on ylipäätään jotenkin hienovaraisempaa, koska siinä ollaan näyttelijän iholla niin henkisesti kuin fyysisestikin. Puvut ovat myös alttiimpia muutoksille kuin lavastus.

 

Ensimmäinen lavastuksesi oli Kaukorakkaus. Miten Askel kerrallaan -lavastus poikkeaa Kaukorakkauden lavastuksesta?

Juhani Laitala Kaukon roolissa.

 

Kaukorakkaudessa oli selkeät tapahtumapaikat, jotka kävivät ilmi jo käsikirjoituksesta, Askeleessa ollaan vaeltamassa ennalta määrittelemättömässä vuoristoisessa maisemassa.

Kaukorakkaudessa oli tapahtumia sekä sisä- että ulkotiloissa, ja projisointeja hyödynnettiin eri paikkojen luomisessa. Askel kerrallaan tapahtuu täysin ulkona luonnossa, mutta itse asiassa tässäkin käytetään projisointeja. Askeleen kohdalla pienoismallin tekeminen oli minulle välttämätöntä tilan hahmottamisen ja eri lavastuselementtien sijoittelun kannalta. Kaukorakkauteen käytin mallilaatikkoa luonnosmaisesti niinikään tilankäytön ja mittasuhteiden hahmottamiseen, mutta varsinaiset lavastusluonnokset tein 3D-ohjelmalla. Minulle oli helpompi hahmottaa Kaukorakkauden sisätiloja, mikä varmaankin johtuu sisustusalan kokemuksestani.

Askeleen lavastus on enemmän mielenmaisema ja pikkuhiljaa, elementti kerrallaan, muotoutunut kokonaisuus. Siihen oli vaikeampi päästä kiinni niin visuaalisella kuin teknisellä tasollakin. Onneksi ajatuksemme ja mieltymyksemme kohtasivat ohjaaja Tiina Pirhosen kanssa, me molemmat halusimme näytelmän tapahtumapaikaksi karun ja kivikkoisen vuoristomaiseman.

Molempien näytelmien lavastusten suunnittelussa oli kullanarvoista runsaan virikekuvaston läpikäyminen. Lavastamon ja näyttämötekniikan työntekijät ovat olleet todella tärkeässä asemassa molempien näytelmien kohdalla. Heiltä olen saanut suunnitteluvaiheessa neuvoja siitä, mikä on teknisesti mahdollista ja järkevää. Myös valo- ja projisointisuunnittelijoiden panosta kiinnostavan visuaalisen ilmeen saavuttamiseksi arvostan kovasti.

 

Mitä olet oppinut näistä lavastusprojekteista?

Olen saanut vahvistusta sille, että aina kannattaa kysyä neuvoa ja keskustella. Yksi ihminen ei voi tietää eikä osata kaikkea, siksi yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. Olen oppinut tilallista ajattelua ja uusia teknisiä taitoja sekä saanut seurata läheltä lavastuksen valmistusprosessia ja näyttämötekniikan toimintaa. Niissä riittää vielä opettelemista pitkäksi aikaa. Pintakäsittelyistäkin olen oppinut, erityisen mielenkiintoista oli tehdä Askeleen kivien maalaushommia.

 

Haluaisitko lavastaa vielä tulevaisuudessa? Mikä olisi unelmiesi projekti?

Ehdottomasti haluaisin. Pidän haasteista ja uuden oppimisesta, ja kuten aiemmin sanoinkin, lavastaminen tuo piristystä varsinaiselle pukusuunnittelijan työlleni. Ei minulla sen kummempia unelmia ole, jokainen projekti on merkityksellinen omalla tavallaan.

 

  Takaisin