Blogi

Nyt takana on jo kuusi läpimenoa. Läpimenot ovat olleet omalta osaltani vielä huojuvia. Yhtenä iltana tuntui että ykköspuolisko asettui paikoilleen, seuraavassa läpimenossa ykköspuolisko oli hatara ja kakkospuolisko tuntui valmiimmalta. Välillä kohtauksiin löytyi uusia asioita ja kun seuraavana iltana yritin toistaa niitä niin tuntui että meni ihan metsään. Kokonaisuutena jokainen läpimeno vei esitystä kuitenkin eteenpäin.

Läpimenojen jälkeen saamme aina ohjaajalta palautteen. Huomiot voivat olla yksittäisissä repliikeissä tai koko kohtauksen rytmissä. Samoin tässä vaiheessa valoja ja ääniä asetellaan lopullisille paikoilleen. Jotkut asiat pystytään sopimaan kun taas toisia asioita on vielä harjoiteltava.
On tärkeää että töitä tehdään loppuun saakka ja on hyvä että ihmiset sanovat ääneen jos jossain kohtauksessa on epämääräisyyttä. Sen kyllä tunnistaa kun kohtaus asettuu paikalleen ja asiat ovat oikeissa suhteissa toisiinsa. Kyse voi olla ihan pienistäkin viilauksista. Voi myös olla että joillekin asioille on tullut sokeaksi. Esim. toisen puoliajan alku. Itselläni oli siinä hankala olla. En löytänyt syytä tekemiseeni ja toistin vain jotain joka oli jossain vaiheessa harjoituskautta siihen syntynyt. Ilmaisin asian ääneen ja mietimme miten tilanteen voisi ratkaista. Ja kun ratkaisu löytyi niin tuntui että se oli puuttuva palapelin palanen, joka sopi kokonaisuuteen ja kirkasti roolihenkilöni kaarta.

Keskiviikkona meillä oli jo katsojia. On todella hyvä että ensimmäiset yleisöt tulevat hyvissä ajoin ennen ensi-iltaa jotta pääsee tunnustelemaan ihmisten reaktioita. Yleisö on iso osa esitystä ja esitys elää yleisön mukana. Sen takia elokuvaa ja teatteria ei voi verrata, sillä kun elokuva on valmis se on valmis eikä muuksi muutu. Teatteriesitys on aina erilainen ja virittyy kulloisenkin yleisön mukaan. Vaikka harjoituskaudella kohtauksiin rakennetaan tarkat radat joita toistetaan, niin kohtausten sisällä asiat muuttuvat. Valmiin esityksen esittäminen on jatkuvaa läsnäoloa. Siinä aistii yleisön mielialaa ja vastanäyttelijöiden viritystä.

Valmis esitys ei ole kiinni vain näyttelijöistä. Kulissien takana meitä auttavat monen eri osa-alueen ammattilaiset jotka mahdollistavat muunmuassa kuin taikaiskusta vaihtuvat vaatteet.

Pukija Emmi Oravainen vastaa roolivaatteiden huollosta ja auttaa näyttelijöitä pikavaihdoissa. Itselläni on yksi hyvin nopea vaihto, jossa pitää saada kengät jalasta ja vaihtaa koko kostyymi uuteen. Aikaa siihen ei juuri ole. Vastaavanlaisia pikavaihtoja on esityksen aikana monta. Pukija Emmillä on varmasti yhtä tarkka koreografia lavan takana kuin meillä on näyttämöllä sillä vaihtoja tapahtuu kummallakin puolella lavaa ja välillä kulissien takana tai lavan takana olevalla käytävällä sekä kerran näyttämöllä.

Pikavaihdon jälkeen tarvitsen seuraavaan kohtaukseen leikkuulaudan jonka päällä on kaksi tomaattia ja puukko. Ja jotta ehdin oikealla iskulla sisään pikavaihdon jälkeen niin tarpeistonhoitajamme Maria Myrskyvuori odottaa minua näyttämön sivussa ja ojentaa minulle tarvitsemani välineet. Maria hoitaa tarpeistoa ja vastaa siitä että jokaisella 15 näyttelijällä on tarvitsemansa rekvisiitta aina oikeassa paikassa valmiina käytettäväksi. Lavan sivuilla on ns. tarpeistokärryt ja kärryissä on yleensä nimikoidut tarpeistolaatikot joissa säilytetään jokaisen henkilökohtaisia tarpeistoja esim. silmälasit, puhelin, nuija, silmätipat jne. Ja voin kertoa että tavaraa on paljon. Maria on hankkinut tai itse valmistanut kaiken musikaalissa käytettävän tarpeiston.

Vaihdoissa auttavat myös kampaaja-maskeeraaja Liisa Sormunen ja Oona Sihvonen. Tahti on kova ja peruukkeja kiinnitetään ja irrotetaan nopeassa tahdissa. En edes tiedä kuinka monta peruukkia tässä näytelmässä käytetään, mutta paljon niitä on. Osan peruukeista Liisa Sormunen on valmistanut itse alusta saakka tai muokannut vanhoista. Myös kaikki viikset ovat Liisan käsialaa. Peruukkeja täytyy esitysten väleissä huoltaa.

Ja koska jokainen esitys on erilainen, niin valoja ja ääniä ei voi hoitaa tietokone vaan yleisön takana valo- ja äänipöydän takana istuvat valosuunnittelija Hannu Suutari ja äänisuunnittelija Timo Pönni sekä videosuunnittelija ja äänimestari Veikko Pulli. He ovat hyvin olennainen osa työryhmää. Hannu on ollut alusta saakka mukana harjoituksissa ja suunnittelut valaistusta. Katsoja ei välttämättä edes huomaa miten suuri merkitys valoilla on. Ne eivät pelkästään valaise vaan ne luovat suurelta osin kohtauksen tunnelmaa ja intensiteettiä. Hannu valaisee näyttelijät, mutta näyttelijöiden on myös itse osattava hakeutua valoon. Välillä lavalla voi olla vaikeaa hahmottaa missä valon raja kulkee, mutta muunmuassa näitä asioita käydään palautteissa läpi.

Timo Pönni vastaa kaikesta äänestä mitä esityksessä kuullaan. Sekä bändin ja laulun välisistä balansseista, että jokaisen 15 näyttelijän nappimikistä plus vielä kaikki musikaalissa tarvittavat tehosteäänet kuten ovikello, puhelimenpirinä ym. joiden on tultava aina oikealla iskulla oikeaan kohtaan. Jossain palautteessa Timo toivoi omistavansa kolmannen käden jotta voisi miksata erään kappaleen haluamallaan tavalla. Itse en tiedä äänipöydistä mitään mutta voin uskoa että kovin montaa hengähdyshetkeä Timolla ei esityksen aikana ole.

Veikko Pulli vastaa projisiokankaalle heijastettavista kuvista ja videoista. Kuvien ja videoiden on toimittava yhteen Hannun valojen ja tietenkin lavan tapahtumien kanssa. Ensi-illan jälkeen Veikko ajaa esityksissä sekä valot että projisoinnit

Lisäksi esityksessä on mukana näyttämömestari Timo Lindstén joka vastaa aikalailla koko esityksestä ja kaikkien turvallisuudesta. Timo käyttää esirippua ja ajaa nostinta joka laskee ja nostaa näyttämötornissa olevia lavasteita. Hänellä on apuna näyttämömies Pirita Kervinen ja yhdessä he ovat mukana kaikissa vaihdoissa. Muunmuassa takaa-ajo kohtauksessa Timo ja Pirita kääntävät auton parikin kertaa ympäri koska sivunäyttämöt ovat niin pienet ettei autoa voi kääntää ajamalla vaan se on käännettävä nostamalla eikä aikaa ole paljon.

Näyttämön sivussa jokaisen esityksen seuraa järjestäjä-kuiskaaja Henna Mäkelä. Henna varmistaa että kaikki esiintyjät ovat paikalla. Hän myös tarvittaessa kuiskaa (harvemmin kyllä kuiskaus kuuluu eli sanoo ääneen) jos näyttelijät unohtavat repliikkinsä. Kuiskaajan läsnäolo on todella tärkeä. Se antaa varmuuden, että esitys jatkuu vaikka lavalla tapahtuisi näyttelijän pahin painajainen eli bläkäri eli täydellinen muistikatkos.

Valmiissa esityksessä on monta liikkuvaa osaa ja jotta esitys kulkisi katkeamattomana alusta loppuun, jokaisen osa-alueen on toimittava yhteen.

Sinikka Salminen, näyttelijä

  Takaisin