Sinikka Salminen

-Minun suhteeni teatteriin lähtee jo ala-asteelta. Mä olin se luokan rohkea, joka oli aina äänessä ja esillä. Kerran olin joulupukkinakin, kun kukaan pojista ei suostunut.

-Eli kyllä se haaveena oli, mutta toisaalta kyllähän ihmisellä joku järkeväkin ammatti pitäisi olla, opettaja vaikka. Joka tapauksessa, kun sitten tie avautui Tampereelle näyttelijäkoulutukseen, ei valintaa ollut vaikea tehdä.

-Tämä on minulle luontainen tapa olla. Kaipaan draamaa – en siis omaan elämääni, vaan kaipaan tarinoita ja tuntemuksia. Kun leikeissä kaverin Sirpa-barbiella meni aina hyvin, oli rahaa ja rakkautta, mun Vilhelmiina-barbieni oli aina jossakin pulassa.

-Arvostan elokuvaa, mutta koulun kautta olen löytänyt teatterin, joka on se kaikkein läheisin. Toivoisin, että nykyisilläkin kouluikäisillä olisi mahdollisuus kokea teatteriesitys – tämä tarjoaa kuitenkin minun kaltaisille ihmisille sellaisia elämyksiä mitä mikään muu taidemuoto ei voi tarjota. Uskon, että teatterilla on tulevaisuutta, kunhan sillä on tilaisuuksia olla esillä.