Maiju-Riina Huttunen

Olin pienenä tosi ujo paitsi kun sain esitettäväkseni jonkin näytelmäroolin. Se tuntui hyvältä tavalta olla. Sitten vähän vanhempana keskityin musan tekemiseen, kunnes koulussa tehtiin näytelmällinen Afganistan-tempaus, johon olin lähtenyt mukaan. Tuotto meni SPR:lle. Siinä tajusin, että näyttelemällä voi tehdä oikeasti jotakin hyödyllistä. Se antoi mulle ikään kuin luvan ajatella näyttelemistä urana.

-Tässä työssä voi ja pitää kehittyä jatkuvasti. Tästä ei koskaan voi saada täysiä kymppejä ja sanoa, että nyt mä tän homman osaan. Mulla on kova hinku oppia näyttelemisestä. Tähän tarjoutuu heti monta hyvää tilaisuutta, sillä luvassa on musikaalia, draamaa ja komediaa.

-Erityisen opettavaista oli tehdä (Humisevassa Harjussa) sama roolihenkilö Liisa Peltosen kanssa, jossa minä olin henkilö lapsena ja Liisa vähän vanhempana. Olemme käyneet Liisan kanssa saman koulun, joten meillä on paljon samoja keinoja työkalupakissa. Oli kiinnostavaa nähdä miten joku harjaantuneempi niitä käyttää. Ihailin Liisan tapaa heittäytyä siihen rooliin.

-Musiikki on osa minua: laulan, soitan poikkihuilua, pianoa ja kitaraa, ja jos tulisi vaikka rooli jossa pitäisi soittaa jotain muuta soitinta niin opettelisin mielelläni! Rakastan tarinoita, kirjoittamista, tanssia. Teatterissa voin tehdä tätä kaikkea aina joku kylki edellä. Siksi tämä sopii minulle.