Birgitta Putkonen

-Teatteri on ollut minulle toinen koti. Isä oli teatterissa käyttöpäällikkönä ja puoli sukua muutoinkin siellä töissä. Minua ei koskaan sinne pakotettu, mutta jotenkin se maailma vain kiehtoi.

-Näyttelemisen ohella laulaminen on tärkeää, jopa niin tärkeää, että haaveilin siitä uraa. Arjen leipä tuli kuitenkin TV 2:lta kunnes järjestäjän työn ja näyttelemisen yhdistäminen kävi mahdottomaksi. Valitsin teatterin.

-Vuonna 1991 tarjoutui tilaisuus tulla Hämeenlinnaan ja sillä tiellä olen. Hämeenlinnassa näyttelen ja tuottajana teen lomat töitä nyt Viikinsaaren kesäteatterissa. Tekemistä siis riittää!

-Teatteri on tarinan kertomista: sellaisen tarinan, jolla on merkitystä katsojille. Parhaimmillaan katsoja pääsee näytelmän maailmaan sisälle ja syntyy yhteinen kokemus tässä ja nyt. Yksi mieleen jäänyt muisto tästä oli tähtilaulaja Carolan elämästä kertovassa näytelmässä, jossa sain laulaa monta hienoa Carolan ikivihreää. Se oli hieno kokemus yhdessä yleisön kanssa.

-Teatteri elää muutoksen aikaa. Mitä digitaalisuus tarkoittaa teatterissa? Itse uskon tarinan voimaan – ehkä tulevaisuuden teatteri palaakin lähemmäs perustarinaa – ja täydentää sitä muilla elämyksillä ennen ja jälkeen näytelmän. Uskon, että teatteria tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Ainakin minun kolmesta lapsestani kaksi on kovasti innostunut eikä kolmattakaan tarvitse katsomoon pakottaa.